Kuva: Ville Ranta

 

Olin ajatellut jättää ottamatta kantaa äskettäin nostatettuun sikakeskusteluun, mutta koska tämänpäiväinen sikalavisiitti herätti taas mietiskelemään asioiden tolaa, ajattelin kirjoittaa aiheesta jokusen rivin.

Jos joku ei vielä tiedä, mistä on kyse, niin tämän linkin takaa löytyy se varsinainen soppa. Sisältö ei sovi herkille lukijoille.

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että tuomitsen aika jyrkästi tämänkaltaiset tempaukset, kuten eläinaktivismin yleensäkin. Ihmisen elinkeinoon kohdistuva vandalismi on laitonta ja asiatonta, ja erityisen typerää silloin, kuin vahingonteko kohdistuu eläviin eläimiin. Kaikki tietävät jo, mitä tarhoistaan vapautetuille minkeille tapahtuu luonnossa. Sikojen vapautusrintamaa ei tiettävästi ole vielä perustettu, mutta harva tulee ajatelleeksi, että jo vieraan ihmisen läsnäolo navetassa tai sikalassa on terveysriski. Sen lisäksi, että salakuvaajat rikkovat lakia tunkeutuessaan sikaloihin, heidän mukanaan voi kulkeutua taudinaiheuttajia. Joka ikisen eläinsuojan ovessa on kyltti, joka kieltää vieraiden sisäänpääsyn. Siihen on perusteensa! Mahtoivatkohan aktivistit pukeutua kertakäyttöhaalareihin ja desinfioida jalkineensa kunnollisesti? Varmistivatko he liikkuvansa sikaloissa karjakohtaisen mikroflooran ja hygieniasäädökset huomioiden? Tiedostivatko he sen, että sairaskarsinalta ei harpota porsituskarsinalle? Tuskin.

En kiellä sitä, etteikö sikaloista kuvattu materiaali olisi paikoitellen karua, mutta en myöskään suostu estoitta kauhistelemaan kuvia (kuvamateriaalin sensaatiohakuisuuta on käsitelty kahdessa oivallisessa blogitekstissä: Välimaan pihviblogissa ja Pekka Siikalan blogissa). Se nyt vaan on fakta, että emakot porsivat enimmäkseen häkeissä, ja että karsinoiden lattiasta osa on ritiläpohjaista. Sekin on fakta, että porsaita kuolee. Luonnossa eläimet tuottavat sitä enemmän jälkeläisiä, mitä suurempi riski niillä on menehtyä - vertaa nyt vaikkapa merilohta ja norsua. Toki nykysika on jalostettu pyöräyttämään mahdollisimman suuria pahnueita, mutta villisikakin saa neljästä kuuteen porsasta kerrallaan. Luontaista hävikkiä tapahtuu, mutta hei - lihansyöjätkin tarvitsevat lounaansa. Sikatuottajan tavoite on kasvattaa mahdollisimman monta porsasta teuraskokoiseksi. Siksi porsaskuolleisuus pyritään pitämään minimissään. Mutta niin kauan, kun ollaan tekemisissä elävien eläinten kanssa, ei kaikkea pysty kontrolloimaan. Emakot makaavat porsaitaan kuoliaaksi huolimatta siitä, onko käytössä porsitushäkki vai -karsina, ensimmäisessä toki useammin. Porsaita myös sairastuu, vammautuu ja näivettyy. Huonoimman nisän saanut tai kokonaan ilman omaa nisää jäänyt pahnanpohjimmainen harvoin ehtii koskaan aikuiseksi asti. Tiesittekö muuten, että possujen elämän lähtökohdat määritellään jo syntymähetkellä? Ensimmäisenä syntyvät ja elinvoimaisimmat porsaat ehtivät ensimmäisenä valitsemaan oman maitobaarinsa. Järjestys on tarkka ja pysyy samana koko imetysajan. Luonto suosii vahvoja ja sorsii heikkoja.

Lihan tehotuotanto on minusta vastenmielistä ja eläinten hyvinvoinnista puhuminen siinä yhteydessä on varsin epärealistista. Tuskin yksikään "perinteinen" tuotantoeläin asuisi vapaaehtoisesti niissä oloissa, joihin ne pakotetaan. Silti minua ärsyttää suunnattomasti se mustavalkoinen ajattelutapa, jota eläinaktivistit tuntuvat pyrkivän levittämään. Faktahan on se, että lihansyönti ei ihmiskunnan keskuudesta tule loppumaan koskaan. Eri asia on sitten se, kuinka paljon sitä syödään ja miten se tuotetaan. Minua korpeaa se, että sikatehtaat.fi -sivuston "Mitä voit tehdä"-otsikko kätkee taakseen vain kasvissyönnin ja eläinaktivismin lobbausta. Miksei siellä puhuta mitään luomulihasta, riistasta tai kalasta? Tiedostavalle kuluttajalle löytyisi kyllä enemmänkin vaihtoehtoja. Kyllähän ihminen elää myös pelkillä kasviksilla, mutta kuinka moni meistä on siihen valmis? Omalla kohdallani epäilyttää, saisinko riittävästi ravintoaineita (välttämättömät aminohapot, rauta, rasvaliukoiset vitamiinit jne), koska en ehkä viitsisi paneutua analysoimaan ruokavaliotani riittävän tarkasti. Vaikka niitä "virallisterveellisiä" ravitsemussuosituksia morkataan mediassa välillä aika rankasti, uskon mieluummin niihin kuin kaikenmoisiin muoti-ilmiöihin. Ja hei, minä ihan oikeasti pidän lihansyönnistä. Samassa yhteydessä on toki todettava, että paras koskaan syömäni lihakeitto oli tehty laadukkaasta pihvikarjan lihasta, joka oli peräisin naapurikunnasta. Nautapuolella tuntuu nostavan suosiotaan lihan suoramyynti, mikä riemastuttaa minua suuresti! Keskisuomalaisille lukijoille täytyykin samantien vinkata Ohra-aho ja Alapeura.

Sianlihan tuottajat on ajettu ahtaalle jo ilman mediamyllytystäkin. Toukokuussa aiheesta uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Tarkistin samalta istumalta tämänhetkisen tuottajahinnan Maataloustilastoista. Tällä hetkellä tuottajahinta sianlihakilosta on noin 1,4 euroa. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että en edes tiedä, mitä liha maksaa Suomessa nykyään, mutta ei taida kotimainen jauheliha irrota alle kuudella eurolla per kilo. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuri osuus hinnasta jää kauppaketjujen taskuun. Tokihan me täällä Tartossa riemuitsemme edelleen vuosi sitten avatusta Prismastamme, mutta kotimaassa S-Ryhmän asiakasomistajat kihisevät kiukusta, kun ylijäämät valuvat ulkomaanmarkkinoiden kohentamiseen. Niin, sitä minä vain yritän sanoa, että sianlihan tuotanto ei ole Suomessa kovin hyvää bisnestä, eivätkä eläinoikeusjärjestöt ainakaan helpota tuottajien tukalaa tilannetta. Ruotsissa iso osa tuotannosta on jo poistunut muualle maailmaan. En haluaisi nähdä samaa trendiä Suomessa, sillä henkilökohtaisesti en olisi valmis ostamaan vaikkapa Puolassa tuotettua possua, kun tanskalainenkin menee vain pakon edessä. Tähän on myös perustelut, jotka pitävät sisällään niin elintarvikehygieniaa kuin etiikkaakin. Luuletteko, että puolalaiset possut kasvavat onnellisempina kuin suomalaiset?

Ehkä voisin yrittää kiteyttää tämän vuodatukseni siten, että minä ainakin ostan jatkossakin lihaa. Poikkeuksetta se on kotimaista, kuten on ollut tähänkin saakka ("kotimaa" tietysti vaihtuu aina kulloisenkin sijaintini mukaan). Tulevaisuudessa toivon, että yhä suurempi osa siitä tulee olemaan luomua ja samaan hengenvetoon toivon, että luomulihan tuotantoa tuettaisiin ja lisättäisiin. Haaveilen myös mahdollisuudesta kasvattaa kanani ja possuni itse, jotta kykenisin takaamaan niille mahdollisuuksia lajinomaiseen käyttäytymiseen ja monipuoliseen ravintoon.

Tästä aiheesta riittäisi avautumisen aihetta vielä enemmänkin, broilerinlihasta ja kananmunista nyt puhumattakaan, mutta ehkä suljen nyt sanaisen arkkuni tältä erää ja suuntaan tenttikirjojen pariin. Jätäthän kommentin, jos haluat jakaa argumentteja puolesta tahi vastaan!