Nykyisen huoneeni ikkunasta on suora näköyhteys Maaülikoolin uuteen päärakennukseen. Voin joka aamu tarkistaa ikkunasta, minkä takia olen hankkiutunut tähän kummalliseen maahan.



Kielikurssia on takana neljä päivää. Sanavarasto laajenee ja kielioppiakin on jo tarttunut mukaan. Sunnuntaina menemme bussilla päiväretkelle Otepäähän, Viron talviurheilukeskukseen. MM-hiihtokauden ulkopuolella se on suosittu retki- ja vaelluskohde järvineen ja kukkuloineen.

Kävin tänään katsomassa kämppiksen kanssa yhtä asuntoa. Sijainniltaan se olisi aika passeli: puolimatkassa koulun ja keskustan välillä. Vastapäätä sijaitseva moottoripyöräilijöiden suosima pubi on oikeastaan ainut isompi haittapuoli. Toivottavasti ilmastonmuutos on sen verran hidas, ettei motoristien ajokausi veny ympärivuotiseksi ainakaan tulevien kuuden vuoden aikana...

Periaatteessa asuntoasialla ei ole kiire, mutta haluaisin koirani tänne mahdollisimman nopeasti. Yksi loistava kämppä meni jo ihan nenän alta kurssikavereille, ja vaarana taitaa olla että asuntoa ei enää niin vain löydy, kun Tarton tuhannet opiskelijat rynnistävät tänne ensi viikon aikana. Täytyy nyt antaa asian hautua yön yli ja kysyä vielä kämppiksenkin mielipidettä.

Kämppä on osittain kalustettu ja mukavuuksiin kuuluvat tiski- ja pyykinpesukone. Pyykinpesu täällä asuntolassa maksaa 2 euroa per koneellinen, eikä erillistä kuivatushuonetta ole. Kummia kuriositeetteja, kun hintataso on muuten aika edullinen.

Katsotaan nyt, kuinka käy.