Kiirettä pitää. Kolme viikkoa koulua, 7 tenttiä, kasapäin kaikenmoisia muita velvollisuuksia. Aiemmista syksyistä poiketen luentojen määrä ei ole vielä vähentynyt radikaalisti, osa aineista jatkuu hamaan tappiin saakka. Aikaiset aamut sentään ovat vähentyneet, eikä tälläkään viikolla ole tarvinnut hilautua koululle kahdeksaksi kuin kahtena päivänä. Väsymyksen määrää se ei kuitenkaan tunnu poistavan, sillä illat venyvät väkisin pitkiksi. Päiväunetkin ovat harvinaista herkkua. Teen voimalla sinnitellään eteenpäin. 

Kaiken hullunmyllyn keskellä yritetään ahtaa päähän vielä vähän lisää tietoa. Kiinnostavaa ja tärkeääkin. Harmi, että tallennustila alkaa olla jo kortilla. Käytännönläheiset harkkatyöt sentään keventävät urakkaa edes hiukkasen. Tällä viikolla on päästy mm. ultraamaan koiria ja opeteltu lehmien emättimen fiksointia (suomenkielinen termistö hakusassa, enkä nyt oikeastaan ehdi etsiä sanoja).

Kuvassa opettajan malliesimerkki siitä, miten mäyräkoiran sisälmyksiä tutkaillaan. Ultra on aina vaikuttanut tosi vaikealta sivusta katsoen, mutta kun anturin sai omaan käteen, kuvan tulkinta oli heti helpompaa, kun osasi orientoitua paremmin. Helppoahan se ei silti vielä näin vähällä kokemuksella ole, kun pieni kallistuskulman muutos riittää hukkaamaan kokonaisen munuaisen... No, harjoitukset jatkukoon!

Saatiin vihdoin luntakin Tarttoon. Räntää on tullut pariin otteeseen viimeisen kuukauden aikana, mutta se on sulanut saman tien pois. Nyt on muutama aste pakkastakin, joten lumi ehkä kestää maassa pidempään. Koirat viihtyisivät hangessa peuhaamassa, mutta emännällä on koko ajan kiire jonnekin. Pitää ajella viikonloppuna jonnekin keskustan ulkopuolelle juoksuttamaan kotisudet tainnoksiin. Vähän on huono omatunto siitä, ettei ehdi järjestää riittävästi aktivointia, mutta toisaalta nyt on kyse vain parista hassusta viikosta ennen joululomaa. Sitten ulkoillaan enemmän kuin laki sallii! Pentu onneksi osaa jo ottaa ihan lunkisti sisätiloissa, jos mitään ei tapahdu. Jonkinlainen lukurauha siis on taattu, kunhan koirienkin perustarpeet tulee tyydytettyä. välillä olen vain vähän kateellinen tuolle hurtalle. Jospa saisi itsekin heittäytyä lötköpötköksi ja vain nautiskella elämästä tähän tyyliin...

Selkärangaton?

Enemmän terveisiä taas paremmalla ajalla. Ja kuvamateriaalia. Jouluvalot ilmestyvät nimittäin taas katukuvaan, ja Raatihuoneentorin kuusi on jo pystyssä! Saisikohan se viikonloppuna valaistuksenkin? Mutta nyt parasitologian pariin. So long, farewell!

P.S. Vuodatuksen blogeihin on ilmestynyt toosi raivostuttavia mainoksia. Häiritevätkö ne teitä lukijoitakin? Ei oikein tekisi mieli ruveta maksamaan niiden pois saamisesta, mutta palvelimen vaihtokin tuntuu aikamoiselta urakalta... Ainakin siinä tapauksessa, jos haluaisin saada kaikki vanhat tekstit talteen. Täytyy selvitellä asiaa paremmalla ajalla.