Astetta päheempi sähköauto

Hei pitkästä aikaa! Vieläkö muistatte minua? Erittäin epäluotettava nettiyhteyteni on vähentänyt bloggausintoani roimasti, mutta yritän nyt kertailla vähän viime viikkojen kuulumisia. Oslon reissu on nyt hujahtanut jo yli puoleen väliin hyvin vaihtelevissa merkeissä. Klinikkarotaationi ovat tähän saakka pitäneet sisällään litanian kirurgia – sisätaudit – heppa – tilakäynnit – poliklinikka – patologia – hedelmällisyys. Tämä viikko on jälleen patologiaa ja loppukevääksi on tiedossa vielä pari viikkoa tuotantoeläinsairaalaa, viikko heppaklinikkaa ja viikko tilakäyntejä. Hurjan mielenkiintoista on enimmäkseen ollut. Motivaatio on luonnollisesti vaihdellut kulloisenkin viikon mukaan, mutta yleisvaikutelma on silti ehdottoman positiivinen. Flunssa on hidastanut menoa viime päivinä, mutta onneksi vasta nyt. En ainakaan missaa mitään äärettömän tärkeää, vaikken jaksaisi olla koko ajan skarppina.

Poliisihevonen Tor pronssiversiona

Arkirutiinit ovat asettuneet aikalailla sellaiseen rytmiin, että arkipäivät sisältävät opiskelua ja koiran viihdytystä. Hyvin harvoin tulee lähdettyä iltaisin mihinkään ruokakauppaa kauemmaksi. Viikonloppuihin on ladattu sitten enemmän ohjelmaa ja sosiaalista elämää. Aika pian on tullut selväksi se, että reissun prioriteetti on minulla opiskelu. Sen lisäksi ei ole ihan hurjasti energiaa turistina pyörimiseen tai bileissä ramppaamiseen. Takaraivossa kolkuttelee jatkuvasti pieni ääni, joka kehottaa ottamaan opetuksesta kaiken hyödyn irti tulevaa kesää ja ensimmäistä eläinlääkärin sijaisuuttani ajatellen. Ihan mukavasti sitä oppia olen mielestäni onnistunut omaksumaankin. Pelko ja epävarmuus ovat vähitellen väistymässä, kun huomaan jo selviäväni kliinisestä yleistutkimuksesta omin neuvoin ja alkavani muistaa lääkityksiin liittyviä juttuja. Varsinaisen työrutiinin kehittäminen toki alkaa vasta sitten oikeasti työelämässä, mutta juuri nyt olen varsin tyytyväinen tilanteeseeni.

Teepuodin valikoimaa - kaikki pikkupurkit omia laatujaan

Oslossa on päästy nauttimaan kaikkien aikojen lämpimimmästä keväästä. Maaliskuun lämpöennätyksiä on taidettu rikkoa jo useampaan otteeseen. Lunta ei ole juuri ollut enää kuukauteen ja puistoissa kukkivat lumikellot, krookukset ja skillat. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja hymyileväisiä. Mikäs täällä siis ollessa! Toki koti-ikävä on välillä vaivannut, mutta se syvin monttu ei onneksi yleensä kestä paria päivää pidempään. Vaikka osa minusta kaipaakin jo Suomeen, toinen osa haikailee taas uusien seikkailujen perään. Mitähän jännää sitä keksisi ensi vuodelle? Tämän kevään tavoin koko ensi vuosi on hyvin harjoittelupainotteinen, joten siinä mielessä voisi hyvinkin olla saumaa käväistä ihmettelemässä aikoja ja tapoja jossain muuallakin. Täytyisi vain keksiä, missä!

Uupunut lenkkikaveri aktiivipäivän iltana

Ajatus ei kulje oikein lennokkaasti juuri nyt. Palaan siis sorvin ääreen hieman virkeämpänä ensi kerralla. Kevättä teillekin!