Lomat on nyt pidetty ja juhlat juhlittu. Aika palata arkeen.

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Sain äsken pakattua matkatavarani huomiseksi. Kaksi viikkoa olen ollut tietoinen aikataulusta, ja silti lähtö tuli yllättäen. Laukussa on koulukirjoja, tietokone ja säilykepersikoita. Kaipa näillä ihminen viikon verran pärjää.

Olen sinussa kiinni, sinä tiedät vaikka myönnä en
Läheisyyttäs kaipaan rakkauttasi tarvitsen
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään
Sanot: Pois! Ja minä menen, kohta huomaat etten mennyt mihinkään

Tartossa odottaa tyhjä asunto. Jännitän vähän jo nyt, miten pärjään ensimmäiset yöt siellä ihan yksin. Koira jää vielä Suomeen ja kämppis tulee vasta myöhemmin. Pitää kai huudattaa stereoita niin lujaa, etten kuule epäilyttäviä ääniä rappukäytävästä. Jos ne stereot enää ovat siellä, siis. Joka kerta, kun palaan pidemmän reissun jälkeen, pelkään, että kämppä on tyhjennetty loman aikana. Pitäisi kai oikeasti hommata joku murtohälytysjärjestelmä.

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Kamalan vaikeaa, kun pitää asettaa niin isoja asioita tärkeysjärjestykseen. Yritän vakuuttaa itselleni, että on oikea valinta hoitaa opiskelut kuntoon, jotta saan itselleni sen ainoan, oikean unelma-ammatin. Toivottavasti se on sen arvoista.

Yksinäisyys yksinäisen - joskus siihen hermostun
Halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun
Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään

Kaksoiselämä on juuri oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaani. Olen taas pakkaamassa elämääni siirtyäkseni toiseen maahan ja valuuttaan. Paras selviytymiskeinoni toistaiseksi on ollut omistautua aina kerrallaan vain yhdelle maalle. Kai se yleensä toimii ihan hyvin, mutta nämä rajatilat ovat aina vaikeita. Joudun jättämään toisen elämäni tänne voidakseni elää taas toista toisaalla. Ikinä en ehdi juurtua kumpaankaan paikkaan.

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Pohjimmillaan tämä on varmaan vain turvallisuuden kaipuuta. Jos voisikin luottaa siihen, että olen vielä huomennakin olemassa tänä omana itsenäni, enkä joutuisi rakentamaan itselleni kovapintaisia roolihahmoja. Jos joku ymmärtäisi oikeasti, uskaltaisin olla minä.

Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään

Olen väsynyt tähän lähtemiseen jo nyt, ja tätä jatkuu vielä monta vuotta.

Aion tulla viereesi uudestaan
Poikki ikiroutaisen isänmaan
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Jokunen tovi sitten tapasin vanhoja koulukavereita ja sanoin puolihuolimattomasti, etten tiedä, palaanko opintojen jälkeen Suomeen. Se herätti kummastusta: mitä vikaa Suomessa muka on? Ei kai siinä mitään vikaa ole, mutta jälkeenpäin mietin itsekseni, että ei minua täällä mikään tällä hetkellä erityisesti puoleensakaan vedä. Toivoisin vain saavani rakentaa elämäni vakaalle pohjalle jossakin.

Koira lämmittää jalkoja. Elämä kolhii sitäkin, toivottavasti tuo menee nyt särkylääkkeen voimin ohi. Pitäisi orientoitua anatomiaan ja histologiaan. En ole lukenut tarpeeksi, mutta en jaksa pelätä vielä. Paniikki ehtii vielä tulla, viimeistään viimeisenä iltana. Miten se menikään, stressi aiheuttaa "mikään ei tunnu miltään"-oloa? Whatever.

Over and out, aamulla aikainen lähtö ja puolen vuorokauden matkailusessio.

(Laulun sanat: Juice Leskinen - Kaksoiselämää)