Niinkin mitättömästä asiasta kuin postilaatikon avaimesta voi näköjään tässä maassa saada aikaiseksi kunnon farssin. Jokin aika sitten mainitsin puuttuvasta avaimesta vuokranantajan/omistajan edustajalle, joka lupasi välittää tiedon asunnon omistajalle. Muutamaan päivään ei kuulunut mitään, ja kun seuraavan kerran törmäsin rappukäytävässä omistajaan, otin asian puheeksi. Homman piti hoitua siten, että käyn illalla yläkerrassa hänen asunnollaan hakemassa avaimen. No, koulu loppui kuudelta ja sen jälkeen uurastin pitkään koulutöiden kanssa, enkä viitsinyt enää iltamyöhällä mennä häiritsemään. Seuraavana päivänä menin alkuillasta soittamaan ovikelloa. Omistaja oli kovin hämmästyneen näköinen ja selitti jättäneensä avaimen käytävän välioven sisäpuolen ovenkahvaan, josta varmasti löytäisin sen. Menimme yhdessä alakertaan katsomaan tilannetta - ei jälkeäkään avaimesta. Omistaja epäili, että remonttimiehet ovat varmaan ottaneet avaimen talteen ja lupasi seuraavana päivänä avaimen saatuaan laittaa sen jemmaan sähkökaapin päälle. Avainta ei edelleenkään näy eikä kuulu. Postiluukun raosta näin, että laatikossa on postia. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että menin tänä iltana kaivelemaan laatikkoa paistinlastan, salaatinottimien ja teipin kanssa. Sain esiin mainoslehtisen ja kaksi kirjettä, joista toinen oli osoitettu taloyhtiölle ja toinen viereisen asunnon vuokralaiselle (jonka olemassaoloa alan epäillä, sillä asunto on parin rymy-yön jälkeen vaikuttanut kovin elottomalta ja siellä ramppaa jatkuvasti remonttimiehiä tai taloyhtiön edustajia "pitämässä palaveria"). Laatikkoon saattoi edelleen jäädä jotakin (ehkä postikortti tai jotain muuta pientä), mutta puuhani jäi kesken jonkun tullessa rappukäytävään.

Postilaatikkoepisodin lisäksi minua hieman kyrsii se, että minulle ei ilmoiteta etukäteen mahdollisista huoltotöistä. Eilen koulu alkoi yhdeksältä, joten olin kotosalla vielä kahdeksan jälkeen. Ovelta kuului vaimea koputus ja samantien joku yritti avata ovea avaimilla (ei onnistunut, sillä pidän omaa avaintani lukossa sisäpuolella). Avasin oven ja kohtasin kaksi pöllämystyneen näköistä raksamiestä ilmastointifirman haalareissa. En saanut mitään tolkkua eestinkielisestä mutinasta, ja kun totesin, etten ymmärrä, miehet "jäätyivät" vielä enemmän. Tovin pähkäiltyään nuorempi heistä sai väännettyä englanniksi muutaman sanan. Kyse oli joistakin ilmastointimittauksista, jotka veisivät aikaa muutaman minuutin verran. Nappasin murisevan koiran kainalooni ja annoin tietä. Vanhempi mies häipyi jonnekin, nuorempi ihmetteli hetken työkalupakkinsa kanssa, räpelöpi liesituuletinta ja  raitisilmaventtiiliä ja  touhusi jotain myös kylppärissä. Homma oli nopeasti ohi, mutta hieman jäi nyppimään se, että asuntooni olisi tullut uppo-outoja ihmisiä ilman omistajaa tai tämän edustajaa omilla avaimillaan minun ollessani poissa kotoa. Vakuutus korvaa maallisen mammonan, mutta pelkään eniten koiran puolesta. En tiedä, uskaltaako se puolustaa asuntoa jos minä en ole paikalla vai pakeneeko sängyn alle piiloon. Joka tapauksessa yksikin ymmärtämätön räkyttävälle pikkurakille annettu potku voi aiheuttaa pahoja vammoja. Ja kenen on syy, jos koira puree kotiin luvatta tullutta vierasta ihmistä? Ärsyttää, kun en tiedä mitä tekisin. Pitäisikö ottaa yhteyttä asunnon omistajaan vai toivoa, että talon valmistuessa kämpässä ramppaaminen loppuu?

Sain tänään toistaiseksi viimeisen rokotteen. Viime aikoina on pistetty vain rabiesta, ja ehdin jo toivoa, että käsi ei enää kipeydy piikityksestä, mutta nyt saamani puutiaisenkefaliittirokotteen jäljiltä olkalihas on tosi hellänä. Onneksi sitä pistetään seuraavan kerran vasta keväällä.

Kävin päivällä anatomian luokassa raajojen luita katselemassa. Joku vanhemman vuosikurssin opiskelija kertoi jossain vaiheessa, että täällä saa melko vapaasti pitää koiria mukana esim. luennoilla. Siispä, ollessani jo valmiiksi vähän väsynyt, löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hoidin koiran lenkityksen samalla kertaa. Se sai 2x30 min kävelylenkin ja pari uutta ihmisystävää ja minä pääsin alkuun anatomian koealueen kanssa. Tänään on ollut harmaa ja sateinen keli ja mieliala aikalailla sen mukainen. Nyt illalla on ihan mukava kääriytyä peiton alle koira kainalossa, lueskella ehkä vähän ja kuunnella musiikkia, ja nukahtaa pitkästä aikaa ilman herätyskellon äänen odottelua.

Viikonlopusta taitaa kyllä tulla aika pitkäveteinen, sillä valtaosa kavereista on taas Suomessa ja monella täällä olevista on joko kyläilijöitä viihdytettävänään tai paljon koulutöitä rästissä. Ja minä kun haluaisin tehdä välillä jotain hauskaakin: pelata biljardia tai lautapelejä tai katsoa leffaa tai laittaa jotain hyvää ruokaa... Pakko varmaan vuokrata joku elokuva ja viettää taas vaihteeksi muutama yksinäinen koti-ilta.