Puurran tenttimateriaalien parissa, vaikka en jaksaisi lukea enää yhtään riviä. Olen vetelä ja väsynyt. Huomasin kalenteria selatessani, että edellinen tentitön viikko on ollut syys-lokakuun vaihteessa. Marraskuun alusta lähtien tahti on ollut tasaisesti kaksi tenttiä viikossa. Tämä syksy on vienyt voimat. 

Pitäisi varmaan opetella olemaan itselleen armollisempi. Hyväksyä se tosiasia, että aina ei voi tehdä kaikkea täysillä. Mieli ja kroppa ovat veitsenterällä. Kun jaksaisi vielä nämä viimeiset metrit...

11 päivää loman alkuun. Neljä tenttiä jäljellä: farmakologiaa, patologista fysiologiaa, endokrinologiaa ja eläinterveydenhuoltoa. Pakko yrittää. Palkinnoksi saan sitten mahdollisimman pitkän loman Suomessa.

Huomenna saan avaimet uuteen kotiin. Pääsen rakentamaan omaa pesää. Kunhan vain ehdin, niin, ja jaksan.

Mutta enhän minä luovuta. Minä selviän kyllä. Ostin kukkiakin. Ne aion viedä uuteen kotiin ensimmäisenä, ne sekä hienon jääkaappimagneetin, jonka joulutonttu oli tuonut postilaatikkoon. Pieniä ilonpilkahduksia raskaassa arjessa.

"Miksi kaikki suomalaiset haluavat opiskella eläinlääkäreiksi?" eestiläiset kysyvät.

Koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä unelmassa ovat minun henkeni ja elämäni. Täysillä.