Reilu kymmenen astetta lämmintä ja poutasää, tarvinneeko sanoa enempää? Lumi sulaa isoina puroina, Emajõen pinta nousee päivä päivältä. Koiralenkit venähtävät kuin huomaamatta puoleentoista-kahteen tuntiin, kun keli on hyvä ja mieli kepeä. Koira on tietty vietävä suoraan suihkuun näiltä reissuilta, mutta sekään ei pilaa tämän hetken iloa. Opiskeluissakaan ei ole suurensuuria stressin aiheita tällä hetkellä (toukokuuta odotellessa...), joten yritän keskittyä olemaan onnellinen tässä ja nyt. Teinihömpötti pitää omalta osaltaan huolen siitä, että emäntää hymyilyttää usein.

Sain viikonlopuksi vieraita Suomesta, ohjelmassa oli runsain mitoin kulttuuria. Perjantaina käytiin katsomassa Sofi Oksasen näytelmä Puhastus. Kyseessä oli ensimmäinen näkemäni vironkielinen näytelmä, josta ymmärsin yllättävän paljon. Toki teksti oli entuudestaan tuttu romaanin muodossa. Esitys oli äärettömän intensiivinen, näyttelijöiden työ huippuluokkaa, lavastus ja esityspaikka (Vanemuisen Väike maja) hienot. Lauantaina taasen vuorossa oli Evita-musikaali, tällä kertaa Vanemuisen suurella näyttämöllä. Toinenkin upea elämys! Ehkä näiden kokemusten rohkaisemana saan aikaiseksi lähteä teatteriin useamminkin - varsinkin kun lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Aiemmin olen käynyt täällä vain konserteissa ja kerran baletissa.

Perjantai-iltana teatterilta kotiin kävellessä, elämyksen vielä tuntuessa selkäpiissä, tajusin pukeutuneeni virolaisiin kansallispukukuoseista modernisoituun hameeseen ja etnosukkahousuihin. Käsissä oli perinteisen virolaisen mallin mukaan neulotut kirjokintaat. Huomio hymyilytti hieman: vaikka olenkin näinä Viron-vuosinani löytänyt paljon kritisoitavaa tästä maasta, on jotain sen kulttuurista selvästi jo tullut osaksi minua. Ei minusta koskaan virolaista tule, eikä se ole tarkoituskaan, mutta tunnen suurta iloa siitä, kuinka maailmankatsomukseni rikastuu täällä asuessani. Sehän on oikeastaan etuoikeutettua!

Lauantaina ehdin myös käydä Elvassa, reilun parinkymmenen kilometrin päässä Tartosta, paikallisen noutajakoirajärjestön taipumuskoetreeneissä. Aurinko paistoi ihanasti, ja vaikkei treenit meidän osalta sujuneetkaan mitenkään huippuhyvin, oli silti mukava tavata täkäläisiä koiraharrastajia ja oppia taas kerran paljon uutta koirankoulutuksesta ja noutajaharrastuksesta. Parin viikon päästä otetaan uusiksi!

Tässä kaikki tältä erää, minulla on iltaohjelmassa vielä synnytysopin esseen kasailua. Päikest!