Taas on yksi kouluviikko takana. Päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Maanantai-iltana pääsin muuttamaan pois asuntolasta ja olo on aika auvoisa, vaikka tavarat ovatkin vielä aika levällään täällä uudessa kodissa. Ihana saada elämään vähän luksusta: minulla on nyt taulutelevisio, sohva (joka palvelee toistaiseksi myös vuoteena) ja radio suihkukaapissa.

Tiistaina oli ratsastustunti. Sain onneksi eri hevosen kuin viimeksi. Nyt pääsin oikeasti nauttimaan ratsastamisesta, kun hevonen kuunteli apujani eikä sen selässä tarvinnut jännittää. Askellajit olivat unelmaisen pehmeät! Uskaltauduin jopa hyppäämään pari estettä, mikä jäi viime viikolla tekemättä. Viikonloppuna tallilla on kenttäkisat, joihin kurssikaveri osallistuu suomenhevosellaan. Olisi hienoa päästä katsomaan. Harvoin näkee niin hienoa suokkia ja toisaalta niin saumatonta yhteistyötä: hevonen ja ratsastaja ovat todella kasvaneet yhteen yhdessä vietettyjen vuosin jälkeeen.

Pitkien koulupäivien lisäksi olen selviytynyt tällä viikolla myös pienestä vesivahingosta keittiössä. Allaskaapissa jonkun putken liitoksessa oli kai huono tiiviste, ja vettä oli tiputellut kaapin pohjalle ties kuinka kauan. Onneksi minulla on laattalattia. Kurssikavereiden uunituoreessa asunnossa oli myös vesivahinko; virheellisten patteriliitosten takia vettä pääsi vuotamaan parketin alle ja kun lattia revittiin auki, betonipinnalla oli kaksi senttiä vettä. Remonttimiehet aikoivat tulla laittamaan uuden lattian jo seuraavana päivänä yön kuivatuksen jälkeen, mutta onneksi kurssikaverit ja vuokraemäntä älähtivät vastaan.

Aivan huomaamatta on tullut täyteen kuukausi asumista Tartossa. Aika on mennyt kuin siivillä, paitsi joskus viikonloppuisin jos kaverit ovat olleet Suomessa ja tekemisen puute on vaivannut. Onneksi opiskelu teettää koko ajan enemmän töitä. Piakkoin alamme mm. opettelemaan ulkoa eri luiden eestin- ja latinankielisiä nimiä. Tulossa on myös eestin kielen tentti.

Huomenna on Tarton suomalaisten eläinlääketieteenopiskelijoiden fuksiaiset. Saa nähdä, mitä jännää vanhemmat Suolinkaiset ovat keksineet meitä varten. Meillä ei sentään ole pukukoodia kuten Kuopiossa.