Joulukuun kahdeksantena päivänä Tartossa on seitsemän astetta lämmintä. Viikko sitten laskimme Toomemäellä mäkeä liukureilla ja muovipusseilla. Lumesta ei ole jäljellä kuin rippeet.

Viikko on taas kulunut yhdessä hujauksessa, itsenäisyyspäivineen kaikkineen. Suomen 90-vuotisjuhlat menivät valitettavasti hiukan sivu suun. Olin alunperin aikonut mennä keskiviikkoiltana Fraternitas Fennican itsenäisyyspäivän juhliin, mutta väsymys ja kemian muistiinpanot veivät voiton. Torstaina oli nimittäin kemian välikoe, ja bilettäminen yötä myöten tuskin olisi parantanut suoritusta. Kävin sentään tiistaina Suomi-Eesti-yhteistyönä pidetyissä Kauneimmissa joululauluissa Johanneksen kirkossa. Oli aika eksoottinen kokemus laulaa tuttuja lauluja, kun ympärillä valtaosa lauloi samoja lauluja eestiksi, ja edessä istui kaksi nunnaa. Esiintymässä oli paikallisten kuorojen lisäksi Otaniemen kappelikuoro Espoosta: komeaäänisiä teekkaripoikia punaisissa jokapoika-paidoissa. Ihastuttavaa :)

Tällä viikolla olen selättänyt biomeetrian kirjalliset ja käytännön- sekä loomabioloogian kokeet. Ensi viikolla täytyisi suorittaa englannin kirjallisuuskeskustelu, sekä läpäistä anatomian niveltentti sekä latinan ja botaniikan eksamit. Huomenna alkaa kolmen päivän navettapraksa, joka lisää jännitystä tulevaan viikkoon: kuinka paljon fyysistä ja henkistä kuormitusta ensimmäisen vuoden eläinlääketieteen opiskelija kestää viikkoa ennen joululoman alkua?

Tällä viikolla olen oppinut venyttämään pinnaa. Pesukone-episodi on nimittäin vihdoin saatettu päätökseensä. Pyykkikonehan oli nököttänyt rappukäytävässä jo reilun viikon verran. Maanantai-iltana tullessani kaupasta kohtasin käytävässä asunnon omistajan vävyn, joka puuhaili koneen kimpussa tohveleihin ja shortseihin sonnustautuneena. Hän lupasi tulla seuraavana päivänä kantamaan koneen kylpyhuoneeseeni. Hymyilin, kiitin ja ajattelin mielessäni, että tuskin tulee tapahtumaan (jotakin olen jo oppinut täkäläisten motivaatiosta hoitaa asioita). Samalla olin kuitenkin tyytyväinen, sillä olisi sentään jotain toivoa päästä kukistamaan kylpyhuoneen vallannutta pyykkivuorta vielä tämän päivän aikana. Pieni kyynikko sisälläni esti kuitenkin minua lähtemästä pesuaineostoksille sinä päivänä, ja vielä seuraavanakin. Tiistaina samainen heppu soitti ja sanoi tulevansa nyt kaverinsa kanssa kantamaan koneen sisään. Hyvä että pysyin housuissani. Asiahan etenee! Asiassa oli enää yksi pikku mutka: putkimies tulisi vasta seuraavana päivänä asentamaan koneen. Naama peruslukemilla kiitin kauniisti ja selitin itselleni, ettei yksi lisäpäivä enää haittaisi, nyt kun kone oli kerran jo sentään kannettu asuntooni.

Keskiviikkoiltana ovelle koputettiin, ja omistajan vävy tuli putkimiehen kanssa sisään, keskustelivat, kurkistelivat ja sanoivat, että putkimies asentaa koneen huomenna. Krääh! Ei ole totta! Miten kauan tämä vielä jatkuu? Jälleen hillitsin itseni ja jäin odottelemaan seuraavaa päivää - päivystäisin kotona siis vielä kolmantena iltana peräjälkeen yhden pesukoneen takia... Torstaina asiat kuitenkin tuntuivat hoituvan - putkimies askaroi koneen kimpussa tunnin verran ja häipyi paikalta mitään sanomatta (oli ravannut muutenkin käytävässä työkalupakillaan, joten havahduin poissaoloon vasta, kun tuli oudon hiljaista). Omistajan vävy tuli vaimoineen näyttämään koneen käytön (kone täysin saksankielinen), kehuivat kovasti konetta hyväksi, vaikka se onkin jo vanha, se ei vain mahtunut enää heidän kylpyhuoneeseensa ja on sen vuoksi ollut varastossa seisomassa. Laitoimme koneen pyörimään tyhjänä ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Kone ei pitäny pahaa ääntä edes lingotessaan, joten päätin laittaa yhden koneellisen pyykkiä pyörimään, vaikka kello olikin jo yli kymmenen (eestinopettajan mukaan täällä on yleistä pestä pyykkiä yösähköllä). Jossain vaiheessa yötä havahduin tippuvan veden ääneen. Eräs putkimiehen liitännöistä valutti solkenaan vettä allaskaappiin. Äkkiä sulku kiinni, kuivaushommiin ja kippo putken alle. Aamulla otin yhteyttä omistajan vävyyn, joka soitti hetken päästä ja lupasi putkimiehen tulevan puolen tunnin kuluessa. Putkimiehen puolituntinen venyi kahdeksi tunniksi ja sittenkin setä kävi vain kääntymässä ja toteamassa, ettei voi korjata - on ostettava uusi osa, hän tulee illalla vaihtamaan sen. Lähdin muutamaksi tunniksi koululle opiskelemaan niveliä ja kotiin tultuani tulin sattumalta kurkistaneeksi allaskaappiin. Voi järkytys! Putkimies oli valuttanut vettä pitkin kaappia ja jättänyt kuivaamatta - tuloksena saumoistaan pullistelevat lastulevyhyllyt. Äly hoi, älä jätä...

Vietin siis jälleen yhden illan kotona putkimiestä odotellen. Kaverit kyselivät ulos syömään, mutta putkimiehen takia en ehtinyt ajoissa. Onneksi liitäntä näytti tulevan kuntoon ja tänä aamuna uskalsin jo pyörittää kaksi koneellista pyykkiä. Mutta, taannoisen keittiön vesivahingon ja tämänviikkoisen pesukonesession jälkeen tulen varmaan miettimään aika monta kertaa virolaisen putkimiehen palkkaamista (kuulemma heitä on suomessakin aikamoinen liuta). Kieltäydyn silti tässä vaiheessa oleskeluani menettämästä tyystin uskoani tähän kansakuntaan, sillä ensi viikolla olen menossa kampaajalle (ekaa kertaa kesän jälkeen, tukka kasvaa silmille!). Polkupyörä kaipaisi myös perusteellista huoltoa, ja harkitsenkin sen viemistä hyväksi ja edulliseksi kehuttuun korjaamoon Kreutzwaldille.

Tänään ohjelmassa on ollut pyykkäämisen lisäksi lenkkeilyä (agilityharkat loppuivat viikko sitten tämän syksyn osalta, joten koira oli vietävä piiitkälle lenkille jokivarteen). Saimme seuraksi pari koulukaveria koirineen ja oli oikein mukavaa! Lisäksi olen yrittänyt tehdä kouluhommia, neulonut hiukan, nukkunut päiväunet (alakerran naapuri piti jotain ihmeen karaokebileitä ainakin kolmeen saakka yöllä) ja syönyt vähän herkkuja... Viikon päästä äiti on täällä, ja sitten on jo Suomeen lähtö lähellä. Ja se kissanpentu ;) Tuskin maltan odottaa <3

Olen jo salaa hiukan joulutunnelmissa. Ikkunalaudallani on jouluvalot piilotettuna lasiseen kynttilälyhtyyn: