Hirveä kiire. Viikonloppu loppui kesken. Sunnuntaina käytiin kannustamassa kurssikaveria kenttäkisojen maastoesteosuudella (sijoitus toinen, suomalaiset suomenhevosineen ottivat kaksoisvoiton!) ja illalla lueskelin eestiä (huomenna ensimmäinen välitentti). Maanantaina koulua klo 8-18.30, sitten vauhdilla kotiin avaamaan ovea remonttimiehille, jotka eivät koskaan tulleetkaan. Meni siis ilta ihan harakoille, kun istuin ja odotin turhaan. Tänään pääsin neljältä koulusta, pyörähdin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin tallille. Monen vuoden tauon jälkeen, kolmannella ratsastustunnillani hyppäsin jo 80 cm:n esteitä! Oli huippuhienoa olla taas hevosen selässä! Menin toista kertaa samalla hevosella ja yhteistyö sujuu koko ajan paremmin. En ollut edes muistanut, miten terapeuttista hevosten kanssa touhuaminen on. Ratsastustunnilla tulee keskityttyä niin sataprosenttisesti omaan tekemiseen, että kaikenmaailman tentti- ja muut paineet häipyvät mielestä täysin. Paijailin tallilla myös kissanpentua ja tällä kertaa annoin itselleni luvan kiehnätä sen kanssa kunnolla. Varasin nimittäin eilen alustavasti itselleni kissanpennun. Onneksi sen luovutusikään on vielä 11 viikkoa aikaa: ehdin kotiuttaa koiran tänne ja lueskella kissanhoito-ohjeita. Meillä on edellisen kerran ollut kotona kissa, kun olin ala-asteen 2. luokalla. Nyt on korkea aika ruveta tutustumaan kissan sielunelämään, että osaan sitten hamassa tulevaisuudessa käsitellä potilaitani luontevasti.

Anatomian proffa on vihdoin tervehtynyt ja piti meille ensimmäisen luentonsa. Kovasti peloteltu, hurjan maineen saanut herra vaikutti todellisuudessa aika leppoisalta tyypiltä. Myöhästymisiä hän ei kuitenkaan kuulemma suvaitse. Huomenna on sitten ensimmäinen oikea anatomian labra. Ensimmäinen anatomian välitentti on kahden viikon kuluttua. Aiheina ovat anatomiset suunnat ja tasot sekä kaula- ja selkärangan luut.

Ylihuomenna starttaan suoraan koulusta kohti Suomea ensimmäisen kerran tänne muuttoni jälkeen. Joudun skippaamaan Maaülikoolin fuksiaiset. Harmi, sillä vaikka pippaloita tulee ja menee, niin olisi ollut kiva päästä tutustumaan muihin opiskelijoihin, mutta Suomeen lähtö oli jo päätetty ennen kun sain tiedon bileistä, ja rokotusaikatauluihin sopii parhaiten tämän viikonlopun reissu. Viikonloppu on tosi lyhyt aika matkustaa Jyväskylään ja takaisin, mutta en malta enää odottaa, että saan koiran tänne kaverikseni rytmittämään elämää ja ennen kaikkea pitämään seuraa iltaisin. On niin mukava tulla kotiin, kun tietää, että joku on siellä odottamassa. Koulupäivät ovat kyllä välillä hrmillisen pitkiä, mutta luultavasti nipistän ainakin alkuun jostakin luennosta sellaisen pätkän, että ehdin käydä kotona pissittämässä koiran. Jotkut kurssit ovat jo alkaneet maistua puulta: 4 tuntia päivässä koleassa luentosalissa kuuntelemassa yksitoikkoista puhetta siima- ja ripsieläimistä, josta ymmärtää hyvällä tuurilla joka kolmannen sanan, on jo hieman liikaa.

Lopuksi vauhtikuva maastoradan loppusuoralta. Mahtava pari!