Pitkästä aikaa saan viettää vetelää viikonloppua. Takana on taas kerran melkoisen työteliäs viikko. Tulin äidin kanssa Suomesta maanantai-iltana auto täynnä tavaraa (kyllä, muutakin kuin salmiakkia ja rasvatonta UHT-maitoa). Koti alkaa vihdoin tuntua kodilta, kun saa ympärilleen tuttuja asioita. Lähipäivinä olisi tarkoitus tehdä vielä joitakin elämää helpottavia hankintoja (naulakko, kenkäteline jne).


Olen yllättänyt itseni positiivisesti uskaltutumalla omin nokkineni baltialaiseen liikenteeseen ja ajellut joka päivä kouluun autolla. Auto on vielä ehjä, vaikka muutamia vaaratilanteita on ehkä ollut. On se kummallista, kuinka asenne muuttuu kulkupelin mukaan: jalankulkijana täällä voi nauttia siitä, että autoilijat antavat lähes aina tietä, mutta auton ratissa saattaa adrenaliini välillä kuohahtaa, kun ihmiset loikkivat suojatielle auton nokan edessä. Paikalliseen liikennevalistukseen pitäisi lisätä oppitunti suomalaisen ja virolaisen autoilijan luonne-eroista ja opettaa täkäläiset jalankulkijat varomaan suomalaisilla rekisterikilvillä varustettuja autoja. Eihän Suomessa hullukaan uskalla astua suojatielle, jos autoja on lähimaillakaan, joten suomalaisen kuljettajan ei ole tarvinnut tottua väistämään. Täällä sen sijaan tietä annetaan heti, jos jalankulkija edes ajattelee kadun ylitystä (neljän ruuhkassa, ilman suojatietä). Poikkeuksena tosin aurinkolasipäiset bemarimiehet, joita saa tosissaan varoa...

Eläinlääkiksellä järjestettiin tiistaina yllätyskaste fukseille. Anatomian luennon sijaan meidät puettiin sinisiin jätesäkkeihin ja somistettiin asiaankuuluvilla kasvomaalauksilla. Alkujumpan jälkeen suoritimme erilaisia tehtäviä lehmän tiineystarkastuksesta porsaan obduktioon ja ulostesuspension valmistamiseen paljain käsin. Viikko huipentui fuksibileisiin, joissa meidät rebaset puettiin kettunaamareihin ja istutettiin keskelle salin lattiaa viltin päälle "pesään" (muut vieraat istuivat sivistyneesti pöytien ääressä salin reunoilla). Vannoimme fuksivalan (josta suomalaiset eivät ymmärtäneet puoliakaan, mutta yleisöllä oli hauskaa) ja läpäisimme tieto-taitotestin. Söimme myös epämääräisiä lihamöykkyjä, joiden jälkikäteen paljastettiin olleen paistettuja sian kiveksiä (aavistelin kyllä jotain sen suuntaista, mutta söin urheasti omani kokonaan - ei se maistunut juuri millekään).

Keskiviikkona oli anatomian raajatentti. Teoria- ja luuosat pidettiin molemmat tällä kertaa suullisena. Olo oli äärimmäisen epävarma, sillä tiesin lukemisen jääneen liian vähiin navettapraksan ja Suomen-viikonlopun takia. Pelkäsin omaa vuoroani miltei kuollakseni - ei reputtaminen itsessään olisi maailmaa kaatanut, mutta seuraava tentti (pään luut) on jo kolmen viikon päästä ja uusintatentti aivan samoihin aikoihin. Pään luissa on niin paljon uutta opeteltavaa, että edellisen materiaalin pänttääminen siinä sivussa olisi äärimmäisen tuskallista. Proffa oli kuitenkin leppoisalla tuulella ja rämmin molemmat osiot läpi muutamasta blackoutista ja virheellisestä ääntämisestä huolimatta. Mikä helpotus! Nyt urakka jatkuu kallojen parissa, ja sen jälkeen viimeisenä osiona ennen joulua tulevat nivelet. Kohta on koko luuranko hallussa :)


Kemian tentti siirtyi ensi viikolle. Silloin on myös biologian välikoe (siihen ei onneksi tarvitse lukea paljoakaan, koska materiaalia saa käyttää kokeessa aivan kuten viime kerrallakin). Sitä seuraavalla viikolla on eestin tentti ja sitten ollaankin jo taas anatomian kokeessa.

Sain eilen latinan tenttipaperini takaisin. Kokeessa pärjäsi ainoastaan raa'alla ulkoaopettelulla. Tulos 58,5/60; "Tubli!" (erinomaista). Anatomian eksamille pääsy on siis kiinni enää kahdesta anatomian ja yhdestä latinan välitentistä. Tuntuu hyvältä pysyä vauhdissa mukana. Uusintatentit sotkisivat aikataulua niin
ikävästi... Eestinopettajakin sanoi, että ihmisen ei ole hyvä epäonnistua, koska se vie itseluottamuksen. Ja vahva itseluottamus on psykologista sodankäyntiä. Tyyneltä ja rauhalliselta näyttävä itsevarma opiskelija saa muut hermoilemaan entistä pahemmin anatomian tenttijonossa. Aivan samoin kuin teennäinen hymyily kohottaa mielihyvähormonien pitoisuutta elimistössä, auttaa itsevarmalta näyttäminen säilyttämään mielenrauhan jännittävässä tilanteessa.


*= Kelpo tyttö