Soluhuoneiston sähköt ovat paukkuneet poikki pitkin viikkoa, yleensä pari-kolme kertaa päivässä aina kylppärin valot sammutettaessa. Ensin juoksimme kiltisti alakertaan respan tädille ruikuttamaan ja kipusimme takaisin 10. kerrokseen. Sitten keksimme, että eteisen lattialta löytynyt mystinen avain sopii käytävän sähkökaapin oveen ja opimme itse kääntämään vikavirtasuojan kytkimen takaisin yläasentoon. Pari päivää selvisimme omin avuin, kunes tänään jotain taisi hajota lopullisesti. Sulakkeen kytkin ei enää pysy yläasennossa, eikä meillä ole sähköjä muualla kuin keittokomerossa - jääkaapissa, keittolevyissä ja kattovalossa. Suihku, WC, eteinen ja makuuhuoneet ovat täysin pimeinä ainakin maanantaihin asti, jolloin saadaan ehkä korjaaja paikalle. Respan täti epäili ongelman johtuvan viallisesta lattialämmityksestä (?!?). Tekisi mieli vaatia hyvitystä sähköttömyydestä vuokranmaksun aikoihin.

Huomasin tänään kaupunkiin lähtiessäni ensimmäiset murtojäljet polkupyörän vaijerilukossa. Muovikuori on leikattu halki. Vaijeri ei ole onneksi kärsinyt pahasti. Ehkä varas on meinannut jäädä kiinni, tai sitten hän on huomannut ikäväkseen, ettei vaijeri olekaan ainut hidastava tekijä pyöränhankinnassa: pyörä on teljetty rungostaan kiinteään telineeseen Itäkeskuksen järeimmällä U-lukolla. Ähäkutti!

Tästä tulikin mieleeni kielikurssilla kuulemani juttu. Tiedättekö, ketkö asuvat Espanjan aurinkorannikolla? -Suomalaiset eläkeläiset ja virolaiset taskuvarkaat.