Oslossa on tänään ihana talvi-ilma: pakkasta vajaat kymmenen astetta, suuret lumihiutaleet leijailevat hiljalleen ilmassa. Kävin koiran kanssa kävelemässä pitkin joenrantaa ja mielen valtasi kokonaisvaltainen onnentunne. Välillä on pakko melkein ravistaa itseään, jotta tajuan sen olevan minä, joka tätä elämääni elää juuri tässä ja nyt. Kaikki on niin mallillaan ja mukavasti!

Tammikuun ohjelmassa oli viikko hoitajantöitä klinikalla, viikon kuntaharjoittelu ja kaksi viikkoa tarkastuseläinlääkäriharjoittelua teurastamolla. Iltaisin ja viikonloppuisin peuhasin koirien kanssa lumessa, tapasin vanhoja hyviä ystäviä ja pakkailin vähitellen tavaroitani. Viime lauantaina lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Turkua auto ahdattuna miltei yhtä täyteen kuin joulun alla Tartosta lähtiessä. Turkuun oli sovittu lenkki- ja lounastreffit, jotta sekä minä että koira jaksaisimme matkustaa yön yli laivalla. Ajomatka sujui kommelluksitta, mutta laiva oli reilut pari tuntia aikataulusta myöhässä. Minua se ei onneksi haitannut, koska aikataulu oli laskeskeltu hyvinkin väljäksi. Sunnuntaina ajelin kaikessa rauhassa Ruotsin halki Norjaan, selvisin tietullista lähes kunnialla ja sain kerran neuvoa kysyttyäni hankittua nastarengasverolappuja. Loppumetreillä navigaattori hukkasi satelliittiyhteyden pitkissä tuneleissa kaupungin ja meren alla. Kun lopulta putkahdin maan pinnalle, olin väärällä puolella keskustaa ja jouduin ajamaan ylimääräisen mutkan keskikaupungin halki, mutta löysin kuitenkin ehjänä perille. Tavarakuorman purku kolmanteen kerrokseen vei loputkin mehut kahden ajopäivän väsyttämästä kropasta ja uni tuli hyvissä ajoin.

Maanantaina ilmoittauduin aamukahdeksalta koululla kv-koordinaattorin luona. Tapasin muutamia muita vaihtareita ja hoidimme paperihommia pois alta. Sitten vaan valkotakki niskaan ja klinikalle! Ensimmäinen viikkoni on pieneläinkirurgian osastolla, jossa olen viihtynyt erinomaisen hyvin. Sekä opiskelijat, hoitajat että lääkärit ovat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Käytännön hommiinkin olen päässyt paljon enemmän kuin uskalsin odottaa. Suurin osa ihmisistä puhuu hyvää englantia, mutta pääsääntöinen käyttökieli on ollut norja, ainakin nyt kun olen ollut ainoana vaihtarina tällä osastolla. Ymmärrän välillä lähes kaiken, välillä vähemmän ja selvästi huomaan, että loppupäivää kohden keskittymiskyky herpaantuu. Nyt pitäisi vain ruveta aktiivisesti puhumaan skandinaviaa, niin kielitaito karttuisi!

Kameraa en ole vielä jaksanut paljon kaivella esiin, mutta joskohan viikonloppuna saisin aikaiseksi. Olohuoneen ikkunasta on hienot näkymät kaupungin ylle ja Holmenkollenille, erityisesti iltapimeällä. Aika näyttää, miten pitkään tämä kuherruskuukausi Norjan kanssa kestää – varmaan ainakin niin kauan, kun toinen toistaan komeammat miehet kiirehtivät avaamaan ovia yliopistolla ja vähintään joka toinen vastaantulija hymyilee. Lieneeköhän tämä muuten ainoa maa maailmassa, jossa lähikorttelin kulmakioski mainostaa tarjouskaviaaria..?

Nyt klinikkapäivän ja koiran lenkityksen jälkeen saan hyvillä mielin köllähtää sohvalle tv:n ääreen. Home and Away, Dharma og Greg, Frustrerte Fruer ynnä muut hömppäsarjat lepuuttavat mieltä samalla, kun neulon sukanvartta. Olen antanut itselleni luvan ottaa ihan iisisti tämän ensimmäisen viikon. Reissuväsymys painaa vielä ja uuteen ympäristöön sopeutuminenkin vie voimia. Jos nyt maltan ottaa iisisti, ehkä jaksan sitten viettää seuraavat 12 viikkoa aktiivista ja sosiaalista vaihtarielämää!