Vietin juuri viikon "omalla lomalla" Suomen puolella, ja Tarttoon on sillä välin tullut todellinen kevät. Lumet ovat kaikonneet, nurmikot vihertävät, puut pukkaavat hiirenkorvaa ja lämpötila kipuaa varjossakin liki pariin kymppiin. Nyt siis kelpaisi nauttia joutilaisuudesta auringossa, jos siihen olisi aikaa. Minulla ei juurikaan ole. Kouluhommien lisäksi olen taas onnistunut kehittämään itselleni kalenterin täydeltä menoa ja meininkiä. Kuluneiden 10 päivän aikana olen mm. istunut auton ratissa pitkälti toista tuhatta kilometriä, tehnyt muutaman täyden työpäivän pieneläinklinikalla, leiponut ja syönyt ison kasan munkkeja, hankkinut koiralleni pari juniorimuotovalion arvoa ja treenannut noutajien taipumuskokeita varten. Olen ollut aika laiska opiskelija, mutta tänään ja huomenna täytyy kiriä rästejä kiinni. Ja kohta kutsuu taas Suomi. Eka vappu Suomessa moneen vuoteen - en tiedä olisinko innoissani vai harmistunut.

Kevään tenttiaikatauluista ei tietenkään ole vielä mitään tietoa. En siis tiedä, koska pääsen kesän viettoon. Onneksi loppukevään urakassa ei pitäisi olla mitään mahdottoman vaikeita paukkuja, eli en jaksa juurikaan stressata siitä. Lähinnä pyrin tällä hetkellä pitämään itseni oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja poimimaan päiviini pieniä, kauniita hetkiä. Niinkuin vaikka tämä: reilu viikko sitten Tallinnan satamassa. Kerrankin oli kamerakin mukana.