Tuntuu, että edellisestä kirjoituksestani on kulunut ikuisuus, samoin kuin siitä, kun kesäkuun alussa starttasin Tartosta kohti pohjoisia kesälaitumia. Nyt istun Suomen kodin olohuoneen sohvalla varaamassa laivalippuja Helsingistä Tallinnaan tulevalle viikonlopulle. Menolippua, jälleen kerran. Repussa niin paljon muistoja ja elämää, etten oikein vielä edes tajua kaikkea. Takana on hieno kesä, raskas kesä, iloinen ja ahdistava kesä. Reissukesä. Opettavainen kesä. Henkisen kasvun kesä. Tämän hetken tuntemukset ovat kuin suoraan Stellan uusimman levyn kappaleesta "Kesän heinä on hiljaa hetken". Minun täytyy saada puntaroita ajatuksiani vielä tovin, ennen kuin osaan pukea niitä sanoiksi.

Työskentelin tämän(kin) kesän pieneläinhoitajan sijaisena keskisuurella pieneläinklinikalla. Opin (jälleen) valtavasti uutta itsestäni, työstäni ja ihmisyydestä ylipäänsä. Sain kannustavaa palautetta ja option töiden jatkumiseen tulevaisuudessakin. Tyyninä hetkinä tämä pieni elämäni alkaa näyttää varsin valoisalta. Ehkä epävakaiset tuulet hellittävät vielä joskus.

Omat koirat ovat tarjonneet vähän liikaakin harjoittelumahdollisuuksia viime kuukausina. En nyt lähde erittelemään tarkemmin, mutta sen vain sanon, että hankkikaa hyvät ihmiset koirillenne kattavat vakuutukset. Jos en olisi saanut tiettyjä henkilökuntaetuja tämän kesän eläinlääkintäkuluista, olisi kaikkien näiden menoerien keskellä tullut aika iso itku. Ainakin, jos hankitte ison koiran, jonka lääkkeet maksavat huomattavasti enemmän kuin pienen koiran. Vaikka se kuinka olisi perusterveen rodun edustaja, niin kuin tämä minun kovan onnen karvakuononi.

Tällä hetkellä toiveissa on saada piste tämän kesän sairastelukierteelle, syvä huokaus ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Totuus selvinnee parin viikon sisällä, kunhan viimeinenkin lääkekuuri saadaan päätökseen. Jossain kai se raja menee, kuinka paljon yhtä eläintä (ja sen emäntää) voidaan koetella lyhyen ajan sisään. Sitä odotellessa jatkamme kolmen lääkkeen cocktailin ja TLC-terapian voimin. TLC? Tender, Loving Care. Juuri sitä, jota meistä itse kukin tarvitsisi aina silloin, kun mieli on musta ja yksinäisyys ympärillä.