Tähän piti tulla tunnelmallinen joulufiilistelykirjoitus. Etukäteen suunnittelin, että kun tänään olen saanut auton pakattua ja kämpän kuntoon, lähden koirien kanssa iltakävelylle kaupungille, otan valokuvia ja nautin Tarton ainutlaatuisesta joulutunnelmasta. Toisin kävi.

Jo eilen illalla nukkumaan mennessä huomasin, että iso koira nuolee takatassuaan. Tarkastin käpälän, tassun pohja punoitti anturoiden välistä. Suihkutin haavanhoitoainetta päälle ja tilanne rauhoittui niin että päästiin nukkumaan. Tänään koira jatkoi käpälän rassausta, ja tarkempi tutkimus paremmassa valaistuksessa paljasti haavan anturan välissä. Myös toisesta käpälästä löytyi jo paranemassa oleva haava ja kolmaskin käpälä näytti ärtyneeltä. Muistin yhden koulukaverin valitelleen koiransa auenneita tassuja ja epäilleen syylliseksi tiesuolaa. Yksi ynnä yksi - kyllähän minunkin koirani nilkuttavat erityisen huolellisesti suolatuissa kohdissa - rappusissa ja suojateillä. Joku taisi epäillä, että täkäläinen suola eroaa jotenkin suomalaisesta, on lipeäpohjaista tms? No, joka tapauksessa en halunnut piinata koiraani pakottamalla sitä kävelemään keskustan suolatuilla kaduilla avohaava jalassa, eikä kotoa löytynyt kunnollisia tassupakettitarvikkeita. Siispä koirat autoon ja suunta Jänesen lenkkipolulle. Matkalla vilkaisin ohimennen raatihuonetta - varmaan viimeisen kerran tänä jouluna. Snif.

Aiemmin päivällä keli oli ollut ihan kelvollisen poutainen. Nyt illalla kuitenkin tuuli on navakkaa ja lunta tupruttaa taivaalta. Muistuttaa pelottavalla tavalla viikon takaista Monika-lumimyrskyä. Toivon hartaasti sormet ja varpaat ristissä, että lumisade laantuu yön mittaan, mieluiten hyvissä ajoin ennen aamua. Suunnitelma kun on startata aamuseitsemältä kohti Tallinnaa. Pahimmillaan viime viikolla autoilleet kaverit saivat kulumaan kolme ja puoli tuntia matkalla Tartosta Tallinnaan. Kesäkelillä matka-aika on parhaimmillaan 2h 10 min. Toivottavasti kelivaralaskelmani riittävät ja ehdin ajoissa satamaan.

Viimeiset tentit tuli urakoitua "kunhan läpi menee" -mentaliteetilla. Pari hylsyä sieltä tuli, ja tammikuulla on nyt sitten enemmän tehtävää. Ei mahda mitään. Kun voimavarat on jo kulutettu, ei ole enää mistä repiä. Loppuu se sisukin joskus. En tiennyt ennen tätä syksyä, että voin ylipäätään olla niin väsynyt, kuin tänä syksynä olen ollut. Helpottuneena aion nyt ottaa muutaman päivän tehorentoutusloman, ennen kun alan lukea seuraavaan tenttiryppääseen, joka kestää arviolta 5.-20.1. Tammikuun lopussa onkin sitten vielä vähän toista viikkoa ihan oikeaa lomaa. Hyvä niin. Keväästä onneksi povataan leppoisampaa.

Takki on nyt aika tyhjä, vaikka mieli onkin aika hyvä. Kunhan huomeniltana pääsen kotisaunan löylyyn, on maailma taas hetken aikaa täydellisen mallillaan. Sitä ennen on kuitenkin reilu 500 kilometriä ajettavana ja merimatka siinä välissä. Siispä nyt iltatoimille ja unta palloon. Leppoisaa joulun odotusta teillekin!