Postilaatikossa oli tänään mieluisa yllätys. Äiti lähetti Mauri Kunnaksen joulukalenterin, joka tulikin ihan kreivin aikaan perille: huomenna saa jo avata ensimmäisen luukun. Tänä vuonna kalenteri ei kyllä varmaankaan palvele niinkään joulun vaan kotiinpääsyn odotusta. Rankan syksyn jälkeen pieni lepohetki tekee hyvää. Kaipaan jo perhettä ja ystäviä. Vaikka meidän vuosikurssilla onkin ihan hauskoja tyyppejä, en ole saanut vielä kenestäkään sydänystävää. Ulkomaanpuhelut taas ovat sen verran kalliita, etten voi soitella maratonpuheluita Suomeen (hankkikaa Skype, hyvät ihmiset!) juttuseuran puutteessa. Toivottavasti joulun tienoolla on mahdollisuus päästä parantamaan maailmaa teekupin äärelle.

YLE on alkanut tarjota nettisivuillaan mahdollisuutta katsoa jo esitettyjä tv-ohjelmia ilmaiseksi. Iloni loppui lyhyeen, kun minulle selvisi, että tekijänoikeuslainsäädännöstä (?) johtuen niitä ei pysty katsomaan Suomen rajojen ulkopuolella. Pettymys. Olisin niin kovasti halunnut nähdä Markku Pölösen uuden sarjan avausjaksot tuoreeltaan.

Koira viihtyy ikkunalaudalla fleece-viltin päällä seuraamassa kotikadun tapahtumia. Minä raadan kirjapinon ääressä, vaikka väsyttää jo. Yritän uppoutua työhön, ettei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita.

Lunta on nyt jo nilkkaan asti. Aura-auto jyristeli katua edestakaisin pitkin aamuyötä, ja sen jälkeen vuoroon astui joku talon tukityöllistetyistä vanhuksista raaputtamaan jalkakäytävää lapiollaan. Koiran kanssa eläessä katutason asunto on huippukätevä, mutta välillä olisin valmis vaihtamaan ikkunani edes tuonne sisäpihan puolelle.