Lauantaiaamu. Raukea herääminen yhdeksältä, koirien pissitys ja lääkintä, aamupalaksi hunajateetä ja mokkapaloja. Vastikään Suomesta lähetetty aikakauslehti täynnä värejä ja unelmia. Hiljaisuus.

Telkkarista aamu-teevetä ja Tao Taota, YLEn kanavia ja Animal Planetia. Leijumista epätodellisessa hetkessä, välitilassa. Ikkunan takana on Eesti, tässä keitaana pieni pala Suomea.

Kulunut viikko on mennyt köhiessä ja niistäessä. Kuume ei sentään noussut. Tiivistahtisia luentoja, kasapäin uutta, mutta kiinnostavaa asiaa. Farmakokinetiikkaa ja -dynamiikkaa, kliinisen tutkimuksen menetelmiä, tuotantoeläinten hyvinvoinnin mittareita, kilpirauhashormoneita ja sperman laadun analyysiä. Ensi viikolla ensimmäinen kontrolltöö, välitentti, aiheena reseptin kirjoittaminen.

Kirkkaita syyskesän päiviä, leppoisia lenkkejä. Arjen piristykseksi uusia vapaa-ajan aktiviteetteja: kuorolaulua ja seuratansseja. Asioiden järjestelyä, venymistä suuntaan ja toiseen. Nyt vihdoin rauhallinen viikonloppu kotioloissa, sterilisaatiosta toipuvan pikkukoiran tukena ja turvana. Tänään on lupa ottaa pitkät päivätorkut ja neuloa lämpimiä pukineita tulevan talven varalle. Tai olla vaan, jos siltä tuntuu.

Suvi kyseli edellisen kirjoituksen kommenteissa opiskeltuahdissa pysymisestä. Meillä on velvollisuus suorittaa 75% pakollisista kursseista joka lukuvuoden aikana. Lisäksi 3. ja 5. vuoden lopussa on kynnykset, jolloin suoritettuna pitää olla 100% pakollisista aineista. Lisäksi valtaosalla kursseista on eeldusained, eli lista kursseista, jotka täytyy olla suoritettuna ennen kuin voi osallistua kyseisen kurssin eksamille.

Yksittäinen rästitentti ei siten vielä kaada venettä, mutta koska opiskelu on tiivistahtista ja vaativaa, säästyy monilta harmailta hiuksilta, jos yrittää pysyä mahdollisimman hyvin rytmissä mukana. Jos 75%:n raja ei täyty, yliopisto velvoittaa jättäytymään akateemiselle vapaalle, jonka aikana voi suorittaa rästitenttejä, mutta ei osallistua seuraavan lukuvuoden eksameille.

Koulupäivät ovat tosiaan tällä hetkellä aika pitkiä. Aivan kaikilla luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta luentojen lisäksi meillä on paljon seminaareja ja labroja, joihin täytyy osallistua. Luentomateriaalien hankkiminen on joissakin aineissa niin kiven takana, että on helpompaa osallistua luennolle ja kirjoittaa kynä sauhuten mahdollisimman hyvät muistiinpanot, kuin metsästää materiaaleja viime hetken paniikissa viikkoa ennen eksamia. Tietysti myös omat opiskelurutiinit vaikuttavat - toiset oppivat paremmin itse lukemalla kuin luennolla istumalla. Luennoitsijalla on tietysti myös suuri rooli. Innostava ja osaava luennoitsija kannustaa oppimiselämyksiin jo luennolla, jolloin kotiin jää enää pelkkä kertaaminen. Onneksi hyvien luennoitsijoiden osuus on ollut nousujohteinen tässä opintojen edetessä...