Aika kuluu niin nopeasti, etten pysy perässä. Tartto on muuttunut vihreäksi kesäkaupungiksi, ja kontaktiopetus lähestulkoon loppunut. Kalenteri on täynnä menoja suuntaan ja toiseen. Loppua kohti vauhti vaan kiihtyy. Täytyy tsempata vielä viimeiset tentit, parin viikon päässä odottaa palkinto nimeltä Suomi - vaikkakin tällä hetkellä täältä ei olisi mikään kiire pois. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä Tartto tuntuu kotoisammalta kuin Suomen kylät ja kaupungit. Niissä olen vain ohikulkumatkalla, tänne tiedän palaavani vielä monta kertaa tulevien neljän vuoden aikana.

Mutta mihin tämä vuosi oikein katosi? Aikamääre "sitten joskus kuuden vuoden kuluttua" on yhtäkkiä muuttunut neljään vuoteen. Ja praktiikkaoikeudetkin häämöttävät jo kolmen (!) vuoden päässä! Apua, sehän on ihan kohta!

Kaksi vuotta uutteraa työntekoa on vahvistanut käsitystäni siitä, että tämä on se ammatti, jonka haluan. Tämä on se tavoite, jonka eteen olen tehnyt ja teen jatkossakin uhrauksia. Tämä on ykkösasia, ultimate dream. Minun elämäni.

Flunssaa pukkaa, kämppä kaipaa kevätsiivousta. Viisi tenttiä on jo tosi vähän, ja ohi silmänräpäyksessä. Fyysisestä väsymyksestä huolimatta olo on energinen. Minähän selätän nämä tentit, vaikka sitten hammasta purren!