Kalenteri kääntyi kesäkuulle ihan huomaamatta. Viimeinen tentti oli viime viikon torstaina, perjantaina palautin yhden harkkatyöportfolion ja hoitelin pari muuta paperihommaa pois loman alta. Viimeisetkin tenttitulokset tulivat perjantaina, joten tässä sitä nyt ollaan, puolieläinlääkärinä :) Fiilis on edelleen aika epätodellinen. Tästä eteenpäin ollaan jo voiton puolella. Tavallaan en osaa uskoa, että olen oikeasti opiskellut täällä jo kolme vuotta, mutta toisaalta olen viime aikoina pysähtynyt useampaankin otteeseen huomaamaan, että oikeastaan kotini on nyt täällä. Nyt kun suurin osa kavereista on jo kaikonnut kesälaitumille Suomeen ja eri puolille Eestiä, kaipaan tietty seuraa, mutta muuten olen varsin tyytyväinen elooni ja olooni. Varsinkin nyt, kun toivottu ja odotettu koiranpentu on tullut kotiin! Haettiin pentu viikonloppuna, ja nämä muutamat päivät ovat menneet vauva-arkea viettäen. Tiedättehän te; valvottuja öitä, pissalätäkköjen siivoilua, neulanteräviä hampaita varpaissapohkeissasormissa, jatkuvaa ramppaamista kerrostalon rappuja ylös ja alas pentu kainalossa... Mutta silti se on sen arvoista! Miten voikaan pieneen karvakerään mahtua niin paljon elämänriemua ja rakkautta? Ai niin, ei tämä eläinlaumani ole paisumassa rajattomuuksiin piskuisessa kaksiossani. Pupu muutti aiemmin keväällä uuteen kotiin, kun elämä metsästysviettisen puoliterrierin kanssa oli vähän liian stressaavaa. Kissakin on ollut jo toista vuotta pitkäaikaissijoituksessa, saattaa tosin olla, että se tekee come backin ensi syksynä Tarttoon. Kova yritys on pitää tämä karvakavereiden määrä jokseenkin hallittavissa, ja tietysti opiskelijabudjettikin asettaa sille tietyt rajoitteet.

Olen tässä lomaviikon mittaan yrittänyt saada siivoiltua kämppää kesäkuntoon ja pakkailla Suomeen lähteviä tavaroita, mutta kuten arvata saattaa, ei hommat ole hirveästi edenneet. Tosin nyt, kun yöt sujuvat jo vähän vähemmällä heräilyllä, on mielikin virkeämpi päivällä ja saan ehkä jotain aikaiseksikin niinä hetkinä, kun koirat nukkuvat. Kaupungissa pitäisi vielä piipahtaa sulkemassa nettiliittymä kesäksi ja hoitamassa pari muuta hommaa, koirat pitäisi käyttää eläinlääkärissä ekinokokkilääkkeellä. No, onhan tässä vielä pari arkipäivää, ennen kuin suunta on Suomeen viikonloppuna.

Ensi viikolla alkaa työt pieneläinklinikalla. Suoritan siellä kuukauden mittaisen opintoihin liittyvän harjoittelun ja toisen kuukauden olen kesätyöläisenä. Elokuulle on varasuunnitelmana hanttihommia, jos en pääse keinosiementäjän sijaiseksi. Kunhan nyt jotain on, että saa tienattua taas ensi talven leipänsä. Ja aikamoinen onnenpotku, kun sain omalta alalta edes tuon verran hommia paikkakunnalla, jossa kuitenkin koulutetaan eläintenhoitajiakin. Tästä se uraputki alkaa. Siinä mielessä ihan hyvä, että sain tämän viikon edes pidettyä lomaa, kun ei sitä taas tiedä, milloin seuraavan kerran ehtii oikeasti kesälomalle. Vaikka varasuunnitelman varasuunnitelmahan tämäkin oli, kun alunperin tällä viikolla piti olla vielä tenttejäkin. No, hyvä näin. Saanpahan viettää laatuaikaa pennun kanssa ja opettaa sitä talon tavoille.

Edellisen kerran kävin Suomessa pääsiäisenä. Silloin laivan ikkunoista näkyvä maisema oli tällainen:

Ja koira matkusti laivalla kenneltiloissa (Tarton opiskelijoiden arkea tämäkin):

Nyt taitaa olla jo vähän kesäisemmät näkymät, ja matkustustapakin miellyttävämpi autokyyti. Tähän olisi vallan mukavaa laittaa jokunen kuva kesäisestä Tartosta, mutta jotenkin kummasti kamerani muistikortti on täyttynyt tärähtäneistä kuvista, joissa useimmiten vilahtaa mustana varjona puolikas koira tai kaksi. Olisi ollut kiva kuvata maalaismaisemiakin pennunkatsontaretkilläni, mutta en oikein kehdannut, kun ihmiset olivat siellä puutarhatöissään ja kaikkea... No, ehkä tässä vielä koitaa tilaisuus... Sen sijaan tarjolla olisi ällöämiäni kuvia parasiiteista, jotka piti opetella tunnistamaan kevään välitenttiä varten. Tuskin te haluatte niitä nähdä, menettäisitte vain ruokahalunne kuitenkin. Minun ei ainakaan ole tehnyt mieli nuudeleita tai nauhapastaa kaikkien suolinkaisten, lapamatojen ynnä muiden ihanuuksien parissa näpertelyn jälkeen.

Ai, haluatte kuitenkin? No täältä pesee:

Ylemmässä kuvassa karnivoorien eli lihansyöjien suolistoloisia, ja alempana märehtijöiden:

Se, joka tunnistaa ekana kaikki mönkiäiset, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Vastauksia voi jättää kommentteihin ;)

Ai juu, olen aivan unohtanut kirjoittaa oman postauksensa tämän kevään keinosiemennyskurssista! Ehkä saan senkin puserrettua ulos tässä lähipäivinä. Mutta nyt, rakkaat lukijat, näyttää siltä että karvalapsi on heräämässä päiväuniltaan, ja sehän tarkoittaa sitä, että kohta on kiire ulos. Siispä kuulemiin tältä erää!