Eilen pidin läksiäisiä muutamille ystäville ja tuttaville. Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tunnelma oli mukava ja ruoka hyvää. Tänään olen pakkaillut tavaroitani, lyhentänyt housunlahkeita, käynyt kampaajalla ja vaihtanut rahaa. Huomenna illansuussa ajelemme äidin kanssa Helsinkiin, yövymme vanhalla asunnollani ja keskiviikkoaamuna lähdemme lautalla Viroon.

Viikko sitten toimme muuttokuorman Helsingistä tänne Keski-Suomeen. Loppuviikosta pyörähdimme Pohjois-Karjalassa isovanhempien luona ja mökillä. Viimeiset pari viikkoa elämä on ollut hurjan hektistä. Pää tuntuu tyhjältä, mutta painavalta. Olen väsynyt ja vähän äkäinen.

Hetkittäin olen huolissani poikaystävästäni ja koirastani. Itse uskon pärjääväni, kunhan pääsen perille Tarttoon. Kielikylpy, kulttuurishokki ja ennen kaikkea opintojen alkaminen saavat varmasti ajan kulumaan niin nopeasti, ettei kotia ehdi paljon ajatella. Ikävä iskee varmaan sitten iltaisin ennen nukahtamista. Niitä hetkiä varten äiti halusi ostaa minulle terapiaeläimen. Halattavan kokoisen, ruskean teddykarhun pehmoiseen turkkiin on hyvä pyyhkiä kyyneleet.