Pysähtynyt tunnelma. Leipäkone pyörittää taikinaa, koirat viihtyvät puruluidensa kimpussa. Väsymys tuntuu koko kropassa.

Palasin aamulla kotiin joulunvietosta Espanjasta. Sinne lähdettiin kiireellä - kun myöhään tiistai-iltana saavuin muuttokuormineni Tartosta, jo varhain torstaiaamuna istuin linja-autossa matkalla Helsinki-Vantaalle. Lomaviikko tuli tarpeeseen ja rentoutti, mutta jatkuva matkustaminen käy väkisinkin voimille. Onneksi seuraavien neljän viikon aikana ei ole pakko lähteä minnekään akselilta koti-klinikka-teurastamo. Ehdin vähän vetää henkeä ennen seuraavaa koitosta.

Pääkopassa risteilee taas ajatusta suuntaan ja toiseen. Blogiin asti ne eivät ole valitettavasti vielä ehtineet, mutta ehkä tässä ajan kanssa. Kun vähän ensin asetun

.

Espanjassa oli lämmintä ja laatuaika perheen parissa ihanaa. Tuli niitä elämyksiä tietysti muualtakin, esimerkiksi aatonaaton ratsastusretkeltä. Äiti järjesti jouluyllätykseksi tunnin maastolenkin oliivipuiden katveessa. Ratsuna ehta andalusianhevonen, kasvoilla auringon lämpö ja seurana mukava suomalaisrouva. Edellisestä kerrasta hevosen selässä taitaa olla jo parisen vuotta. Hymyilin varmaan taukoamatta ja pudotin stressin ja murheet laukan tahtiin kauas pois.

Viikonlopun mittaan pitäisi yrittää kääntää unirytmiä inhimillisempään suuntaan ja käydä koirien kanssa pitkällä metsälenkillä ennen rakettien pauketta. Mitään suureellisia vuodenvaihtajaissuunnitelmia ei vielä ole ja tuskin tuleekaan. Sauna, sohva ja nelijalkaiset seuralaiset riittävät tekemään pyhästäni oikein hyvän.

Uudenkarhea Canonini hyytyi alle kuukauden käytön jälkeen ja jonottaa nyt vuoroaan takuuhuollossa. Tuoreita kuvia ei siis nytkään ole ihan heti tarjolla. Sormet ja varpaat ristiin, että kamera tulee kuntoon ennen Norjaan lähtöä...

Kiitos kaikille edellistä kirjoitusta kommentoineille! Teille ja kaikille muillekin lukijoille toivon tulevallekin vuodelle myötätuulta ja hyviä seikkailuja! Kuulemisiin!