Maa on valkoinen. Haaveilen lumisesta talvesta, hiihtämisestä ja luistelusta. Jos järvet ehtisivät jäätyä ja liikuntatoimi aurata luisteluradan, pääsisin tammikuussa luonnonjäälle. Kuuntelen joululauluja, keitän glögiä turkkilaisesta marjamehusta. Pötkötän lampaantaljalla ja nautin raukeasta olosta.

Eilen olin kirjastossa kirjoittamassa teadustöö alused -kurssin referaattia. Aiheen sai valita vapaasti, joten kirjoitan sellaisesta aiheesta, joka tukee joululoman urakkaani, fysiologian referaattia. Samaa referaattia ei saa käyttää eri kursseilla, mutta läheltä liippaava aihe helpottanee seuraavaa työtä. Huomiselle olen suunnitellut anatomiasessiota. Tänään oli agilitytreenit, oli aika ihanaa. Kävin koiran kanssa pientä neuvottelua siitä, voiko putkeen mennä, jos en ole aivan vieressä ohjaamassa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Olisi huippua päästä joululomalla möllikisoihin taitoja testaamaan.

Kirjoitin loppuviikosta listaa asioista, jotka pitää tehdä ennen tämän lukukauden loppua. Ei se mitenkään tuskallisen pitkältä näyttänyt. Muutama anatomiankoe, histologian preparaattikoe, nuo pari referaattia. Eksamit on tammikuussa biokemiasta, anatomiasta ja histologiasta. Niistäkin biokemia on periaatteessa jo läpi, koska välikokeet on suoritettu positiivisin arvosanoin - eksamilla voi yrittää parantaa arvosanaa. Anatomian tenttipäivämäärää ei ole vielä ilmoitettu, mutta näillä näkymin pystyn viettämään Suomessa nelisen viikkoa lomaa. Saa nähdä, olenko kaikkien sosiaalisten velvoitteiden takia kypsä palaamaan Tarttoon jo ennen sitä...

Ostin ensi perjantaiksi lipun Saint-Saënsin jouloratorioon Vanemuisen konserttitaloon. Eestin kansallinen sinfoniaorkesteri ja oopperan poikakuoro esiintyvät. Odotan innolla. Sielu kaipaakin jo jotain korkekulttuuria. Eilen käytiin Taskun uudessa elokuvateatterissa katsomassa jenkkihömppäleffaa, josta tuli lähinnä tympeä olo. Yritän antaa itselleni aikaa rauhoittua. Tuskin tämä opiskelu on sen arvoista, että kannattaa mielenterveyttään menettää.

Törmäsin netissä sattumalta blogiin, jota kirjoittaa eestiläinen, tänä syksynä opiskelujen perässä Suomeen muuttanut tyttö. Hän on ottanut kauniita kuvia entisestä kotikaupungistani. Tuntuu hassulta lukea oman seikkailuni peilikuvaa. Näin nämä ihmiskohtalot polveilevat, risteävät. Mikäpä minä olenkaan tässä maailmassa, pieni ihminen paljain jaloin.